Arkisto

Oxford

Lukuvuosi yliopistossa alkaa vasta lokakuun alussa, joten itse lennän paikalle 1.10. Hakuprosessi yliopistoon aloitetaan kuitenkin jo noin vuotta aikaisemmin – vuosi sitten olin jo lähettänyt brittiläisen UCAS-hakemukseni Oxfordiin ja neljään muuhun yliopistoon, joita olivat Warwick, St Andrews, Durham, ja York. Tässä postauksessa kerron hiukan hakemisesta erityisesti Oxfordin (ja Cambridgen) yliopistoihin, mutta myös yleisemmin Isoon-Britanniaan.

Artikkelin kuvitus on itse ottamiani kuvia haastatteluista, joissa kävin viime joulukuussa. Yllä näkymä huoneeni ikkunasta.

Isoon-Britanniaan haetaan suomalaiseen yhteishakuun verrattavissa olevalla UCAS-järjestelmällä, jossa voi lisätä viisi eri vaihtoehtoa. Hakemus tulee lähettää viimeistään 15. tammikuuta, paitsi haettaessa lukemaan lääketiedettä tai Oxfordin ja Cambridgen yliopistoihin, jolloin viimeinen lähetyspäivä on 15. lokakuuta. Oxfordiin tai Cambridgeen hakiessa täytyy kertoa myös, mihin yliopiston ’collegeista’ hakija ensisijaisesti pyrkii. College on hiukan vaikeasti määriteltävä käsite, mutta kumpikin yliopisto koostuu noin neljästäkymmenestä pienemmästä osasta, joissa opiskelijat asuvat, sosialisoivat, syövät, ja opiskelevat. Oma valintani oli University College keskeisen sijaintinsa, vanhuutensa (kyseessä on Oxfordin vanhin college), perinteikkyytensä, ja minulle sopivan kokonsa takia.

Hakemukseen kuuluu henkilökohtaisten tietojen lisäksi arvosanaosio, jotka niillä, joilla lukio on vielä kesken, ovat arvioituja arvosanoja. Tämä on ensimmäinen poikkeus suomalaisista yliopistohauista; hakijoiden tulee pyytää opettajiltaan heidän veikkauksensa tulevien ylioppilaskoearvosanojen suhteen. Oxbridgeen hakiessa minimivaatimus suomalaisesta ylioppilastutkinnosta on LLEE-rivi; IB-tutkinnossa taas 38 pisteestä ylöspäin. Tämän lisäksi tulee olla niin kutsuttu Personal Statement, jossa hakija kertoo itsestään, harrastuksistaan, ja kiinnostuksestaan aineeseen. Tässä malliksi oma Personal statementtini, josta näkyy hiukan odotettua tyyliä; samanlaisia esimerkkejä on koko internet täynnä. Neljäs osio taas on opettajan kirjoittama suositus.

UCAS-hakemus riittää paikkojen saamiseen useimmista brittiyliopistoista. Taidekursseilla saatetaan vaatia portfoliota, ja esimerkiksi opetukseen ja lääketieteeseen liittyvissä tutkinnoissa on usein haastattelu. Oxfordiin ja Cambridgeen hakiessa saa kuitenkin valmistua poikkeuksetta myös muihin osioihin. Monissa aineissa järjestetään soveltuvuuskokeita; esimerkiksi itseni täytyi tehdä History Aptitude Test, jossa testattiin muun muassa esseen kirjoittamista sekä lähteestä tietojen hankkimista. Näitä ei voi kuitenkaan edes verrata suomalaisiin pänttäämistä vaativiin pääsykokeisiin, vaan pääpaino oli nimenomaan soveltuvuudessa, ja valmistautuminen oli lähes mahdotonta. Minun täytyi myös lähettää etukäteen koulussa kirjoittamani essee, jonka aiheena oli Caesarin salamurhan syyt. Valinta oli tosiaan vapaa, ja esseetä sai valmistella niin paljon kuin huvitti.

Ylivoimaisesti vaativin osio oli kuitenkin haastattelu, jonne pääsystä sain tiedon marraskuun viimeisinä päivinä. Minun täytyi siis lentää Oxfordiin haastateltavaksi joulukuun puolessavälissä. Kokemus oli todella uskomaton ja erittäin miellyttävä. Matkustin paikalle yksin, ja majoituin huoneistoon, jossa oli kaksi makuuhuonetta sekä toisen tytön kanssa jaettu työhuone. Vietin paljon aikaa niin sanotussa Junior Common Roomissa, jossa oli yleensä myös muita haastateltavia pelaamassa korttia, juttelemassa, tai katsomassa televisiota. Ihmiset olivat mukavia, ja tietyt kysymykset (”Mitä haet lukemaan? Mistä olet kotoisin? Miten haastattelusi menivät?”) tulivat kolmen päivän aikana turhankin tutuiksi…  Tämän lisäksi menin kahtena illoista tutustumaan – tosin melko sivistyneesti – keskustan yöelämään, ja olin yllättynyt siitä, että suomalainen juomakulttuuri ei loppujen lopuksi ollutkaan niin brittiläisestä poikkeavaa…

 Pääsyy paikalle tulemiseen olivat tietenkin haastattelut, jotka olivat valehtelematta elämäni hermostuttavimpia kokemuksia. Minulla oli kaksi haastattelua, joista ensimmäinen oli saapumiseni jälkeisenä aamuna. Kylmässä hytistyn yön jälkeen – huoneistomme patteri oli rikki, ja ulkona oli viitisen astetta pakkasta – talsin asiallisesti pukeutuneena hermorauniona tentattavaksi. Haastattelu koostui ensin brittiläistä historiaa koskevan tekstin pohjalta tehdyistä kysymyksistä, joissa minun täytyi esimerkiksi tiivistää kirjoittajan pääargumentti. Tästä keskustelu siirtyi yleisimpiin kysymyksiin, joista osa oli erittäinkin hankalia (”Onko työelämän merkitys identiteetin määrityksessä mielestäsi kasvanut vai vähentynyt historiassa?”). Sen lisäksi keskustelimme mielenkiinnonkohteistani. Tässä kysymykset keskittyivät IB-linjan Extended Essay-tutkielmaani.

Haastattelun loputtua lähdin aika pitkälti kyyneleet silmissä; koin alisuoriutuneeni aika pahasti, ja jopa kielitaitoni alkoi varmaankin pitkälti hermostumisen takia kangerrella. Tästä huolimatta itse tilanne oli yllättävänkin miellyttävä ja hyvin paljon keskustelua muistuttava. Toinen haastattelu menikin paljon paremmin; siinä lähteenä oli keskiaikainen teksti. Puhuimme eri syistä tekstissä mainituille kehityksille, ja minulta kysyttiin muun muassa sitä, mitä muita lähteitä käyttäisin, jos tutkisin kyseistä aihetta. Lisäksi kysymyksiä oli jo aiemmin lähettämästäni esseestä.

Vaikka haastattelukokemus oli mahtava, se oli myös hyvin hermostuttavan kaksiviikkoisen aloitus. Viime vuonna itse joulun odotusta ei mainittavasti ollut. Ensisijaisesti odottelin nimittäin  ennen joulua saapuvaa päätöskirjettä, ja haastatteluiden uudelleen ja uudelleen päässä kelaaminen oli päivittäistä hupia. Realisesti en, varsinkaan ensimmäisen haastattelun huomioon ottaen, uskonut pääseväni sisään. Onneksi odotus loppui kuitenkin iloiseen yllätykseen syntymäpäivänäni. Tarjous oli kuitenkin, kuten tapana on, ehdollinen; tarvitsin lisäksi tietyn pistemäärän IB-tutkinnosta varmistaakseni paikan.

Mainokset